RÄNNI: SOAK

RÄNNI-galleriassa 8. – 30.8.2017 Dana Neilsonin videoinstallaatio SOAK.

SOAK – DANA NEILSON
Video Installation
Including Immersion, Absorption and Other Seaworthy Homonyms
2-channel video, 43 minutes, 2016

Soaking, bathing, seeking. Invisible molecular exchange. A rhythmic pursuit of understanding. To be like water unfettered and wild inside its boundaries, always following its personal laws, totally true to its nature, so absolutely free.

Using nature’s perfection and deep understanding of itself as a starting place the artist takes nature as her teacher. Attempting to get closer or come to terms with her human nature she enacts a series of rituals daily over one month immersing herself in the most conductive aspect of nature, water. Absorbing water through her skin but also hoping to absorb nature’s peace and strength in its parameters into her being, immersing herself in water physically but also searching for deep mental involvement. Following the ideas of Hume who believed in an intrinsic and unchanging basic human nature, she searches for her natural core, the one that makes sense.

BIO

Dana Neilson is a multidisciplinary artist based in Helsinki, Finland. A photographer by education her practice has grown to include ceramics, sculpture and video art. The overarching theme of her work is the relationship humans have with their environment and how our physical world influences our interior selves. At the moment her main points of inquiry are what’s natural about human nature? Order vs. disorder (culture vs. nature) and ceramics from scratch. She will graduate this fall from Aalto University Finland with a Master’s of Visual Culture and Contemporary Art.

RÄNNI: Maitojuna

MAITOJUNA 1. – 6.8.2017 RÄNNI-galleriassa.

Maitojunalla tarkoitettiin jatkosodanaikaista huoltojunaa. Sotilasslangissa ”maitojunalla palaaminen” tarkoitti opintojen keskeytystä. Myöhemmin käsitys maitojunalla palaamisesta on laajentunut kuvaamaan epäonnistumista niin opintiellä kuin kansainvälisellä uralla. Myös tv-kilpailuista putoaminen on yleisesti liitetty osaksi ”maitojunalla palaamisen” kulttuuria.

Maitojunalla, tuolla mystisellä liikennevälineellä, jolla luuserit siirtyvät takaisin kotikonnuillensa, Ouluun palaavat 1. – 6.8.2017 palajasjalakaset oululaiset Anna-Leena Järvi ja Kati Köykkä. Kuuden päivän aikana kaksikko tutkii kotikaupunkia paluumuuttajan näkökulmasta. Löytyykö palava rakkaus omaa paskaa kaupunnia kohtaan Oulun asematunnelista? Millaisia positiivisia tai negatiivisia mielikuvia ja käyttäytymismalleja Oulu on meihin luonut? Voiko kotiin palaaminen olla seurausta jostain muusta kuin epäonnistumisesta?

 

Kati Köykkä Helsingissä 18.7.2017:  ”Ehkä mä vaan itken 6 päivää Rännissä, tätä mun ja maailman epäonnea.”

Anna-Leena Järvi Lontoossa 18.7.2017: “Ei helevetti.. Oulusa o iha hullun kylymä.”

RÄNNI: Odotusaika

RÄNNI-galleriassa 2. – 31.7.2017 Reetta Partasen Odotusaika.

Näyttely käsittelee ajan hallitsemista ja sen tinkimätöntä kulkua sekä hetkeen pysähtymistä.

Lähtökohta näyttelyyn on filosofi Maija-Riitta Ollilan lauseessa ”Se, kuka hallitsee ihmisen aikaa, hallitsee ihmistä”. Lause kuvaa hyvin tätä aikaamme, jossa ajasta on tullut moraalinen kysymys; Mihin sinä kulutat aikaasi? Se on myös konkreettinen resurssi ja näin ajanhallinta sekä siihen tähtäävät erilaiset ohjelmat lyövät kuumille kiville.

Aikataulut kahlitsevat, mutta toisaalta myös antavat meille turvaa ja toivoa. Usealle ”sitten kun” onkin todellisuutta, elämää tämän ajanjakson jälkeen. Jotkut meistä taas elävät ”ajasta ennen”. Pakotettuna odottamaan kadottamme ajallisen perspektiivin kuitenkin täysin ja tämä näkyy kärsimättömänä ”Kaikki mulle nyt heti” –asenteena. Toisessa ääripäässä löydämme tapoja, joiden avulla opimme ”elämään hetkessä”, joka parhaillaan tai pahimmillaan tarkoittaa ajan täydellistä kadottamista. Joskus aika venyykin tai pysähtyy aivan täysin. Jossain hetkissä se vain laiskasti matelee ja toisinaan aika taas menee jo sellaista vauhtia, että tunnit tuntuvat henkäyksiltä. Sekunti kuluu hitaasti, mutta yhtäkkiä huomaa vuoden menneen ohi. Ja joskus aika jättää.

Kuka sitten hallitsee aikaa?

///////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////////

Reetta Partanen (s. 1982 Siilinjärvi) on suomussalmelainen kuvataiteilija, joka työskentelee ennen kaikkea installaation, kuvanveiston ja yhteisötaiteen parissa. Partanen on valmistunut kuvataiteilijaksi Kankaanpään taidekoulusta ja lisäksi hän on sosionomi ja taideterapeuttisten menetelmien ohjaaja. Viimeisen kuuden vuoden aikana Partasella on ollut useita yksityisnäyttelyitä esimerkiksi Turun Vanhan Raatihuoneen galleriassa, Poriginal galleriassa Porissa sekä Lapinlahden Galleriassa Helsingissä. Teoksissa voi nähdä pohjalla kuvataiteen ja käsityöläisyyden perinteen, mutta uudet menetelmät sekä erityisesti kierrätys- ja luonnonmateriaalit tuovat kokeellisuutta ja ainutkertaisuutta teoksiin.

Äänimaisema on luotu yhdessä kuvataiteilija Henri Ijäksen kanssa.

RÄNNI: Yksin | Yhdessä

RÄNNI-galleriassa 15. – 31.5.2017 Sanna Veteläisen ja Tanja Karjalaisen Yksin | Yhdessä.

Yksin | Yhdessä – installaatio on kahden erilaisen taiteilijan välinen keskustelu, joka tapahtuu julkisessa tilassa. Perinteisesti taiteen tekemistä leimaa tietynlainen yksinäisyys. Yhteisteoksen myötä taiteilijat antavat mahdollisuuden kokeelliselle yhteistyölle, joka johtaa ennalta arvaamattomaan lopputulokseen. Molemmat ammentavat inspiraatiota luonnosta omilla tyyleillään, realismin hyläten. Installaatio rakentuu kahden tuolin ympärille, jotka tilassa edustavat vuorovaikutusta.

 

Sanna Veteläinen (1985) on oululainen kuvataiteilija ja tekstiili-artesaani. Hän on valmistunut Tampereen ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi vuonna 2015. Tällä hetkellä hän työskentelee maalaten ja rakentaa teoksistaan myös installaatioita.

Tanja Karjalainen (1977) on kuvataiteen opiskelija ja muotoilija. Hän on työskennellyt viime vuosina erityisesti valokuvaten. Hän valmistuu Lapin ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi keväällä 2017.

 

Seuraa Instagramissa:
www.instagram.com/ artistsannavetelainen
www.instagram.com/ tanjakarjalainenart

RÄNNI: 2014-2016

RÄNNI-galleriassa 1. – 14.5.2017 Juho Alamikkelän valokuvanäyttely 2014-2016.

Rumaa vieraantumista ja sosiaalista ulkopuolisuutta. Päämäärätöntä vaeltelua ja yöllisiä kävelyretkiä. Seurauksena kuvia, joihin on pyritty tallentamaan pieniä melankolisen kauneuden hetkiä.

RÄNNI: Sisäinen solarium

RÄNNI-galleriassa 10. – 30.1. Ilai Elias Lehdon Sisäinen solarium.

sisainen-solarium-copy

Ympyrä. Nolla. Pysähtynyt aika.
Langanlaihat hahmot haalareissaan,
kerääntyneenä palvomaan valoa.
Aurinko. Aurinko. Aurinko.
Onko tilaa, jossa kehityksen solarium ei enää sokaise?

Ilai Elias Lehdon Sisäinen Solarium -installaation ytimessä on valo. Hahmot haalareissaan etsiytyvät sen äärelle kuin odottaakseen päivää. Valo määrittää myös meitä sikäli kun ihminen on sidottu ajan kulumiseen, valon ja pimeyden loputtomaan kiertokulkuun. Vain luomalla oman sähköaurinkomme voimme koettaa paeta kaamoksen varjoja.

Lehto on syntyjään joensuulainen, Helsingissä työskentelevä kuvataiteilija, joka suorittaa parhaillaan kuvataiteen maisteriopintojaan Aalto-yliopistossa Visual Culture and Contemporary Art (ViCCA)-koulutusohjelmassa.

 
Installaatio on esillä RÄNNI-galleriassa, Oulun asematunnelin lasivitriinissä 10. – 30.1.2017.
www.ilaielias.com


Circle. Zero. Time stopped.

Thin wire figures in overalls,

gathered to worship as the light.

Sun. Sun. Sun.

Is there a state in which the artificial light of progress blinds us no more?

At the heart of Ilai Elias Lehto’s Internal Solarium is light. Figures in overalls gather around it as if to wait for the day to rise. The light also bounds humans as we are tied to the passage of time, the endless cycle of light and darkness. Only by creating our own machine sun we can try to escape from the polar night shadows.

The installation will be on display RÄNNI-gallery, at the Oulu railwaystation tunnel 10. – 30.1.2017.

www.ilaielias.com

 

Janne Raappanan Merkit -installatio pysyy Ränni-galleriassa

20161223_122335

Oulun asematunnelin Ränni-galleriassa esillä oleva taiteilija Janne Raappanan Merkit- installaatio on herättänyt huomiota niin ohikulkijoissa, mediassa kuin Oulun poliisissakin.

 

Installaatio muodostuu huoneesta jossa näkyy toisenlainen joulu. Lattialla lojuu tyhjiä kaljatölkkejä ja katkennut joulukuusi. Keskiöön sijoitetun pöydän päällä on kelan lomake ja sen päällä sijaitsi muovinen leikkiase joka on nyt poistettu. Taustalla roikkuu varoituskolmioita ja muita taiteilijan käyttämiä liikennemerkkejä. Teos on tarkoitettu tutkittavaksi kokonaisuutena takertumatta yksityiskohtiin.

 

Kantaaottava teos kuvaa yksilön epätoivoa ja ahdistusta joka saavuttaa kriittisen pisteen jouluna. Teos on kuvaus ajasta jossa elämme. Me kaikki olemme kuulleet sellaisista jouluista. Jotkut ovat kokeneetkin. Teos ei ole kunnianloukkaus, laiton uhkaus tai varsinkaan pahoinpitely. Vihapuheeseen yllyttämisenäkään sitä ei voi ymmärtää.

 

Oulun rautatieaseman alikulkutunnelissa sijaitseva vitriinigalleria on vuorollaan Oulun Taidemuseon ja Kulttuuriyhdistys Kulttuuribingo ry:n hallinnoinnissa. Teos on esillä Kulttuuriyhdistys Kulttuuribingo ry:n näyttelyvuorolla. Kulttuuriyhdistys Kulttuuribingo ry hallinnoi Oulun Mäkelininkadulla sijaitsevaa Bingo-galleriaa joka on vapaa kaupunkitila.

 

Kulttuuriyhdistys Kulttuuribingo ry tukee taiteilijan vapautta tuoda esille kantaaottavia teoksia. Janne Raappanan installaatio Merkit on nähtävillä Ränni-galleriassa 8.1.2017 saakka.

 

Taija Jyrkäs

puheenjohtaja

Kulttuuriyhdistys Kulttuuribingo ry

RÄNNI: Merkit

RÄNNissä 21.12. – 8.1. Janne Raappanan Merkit -installaatio.

fixjanneraappanarannigalleriajuliste

Aluksi maalasin liikennemerkkeihin naamoja, mutta pian huomasin niissä piilevän potentiaalin installaatioon. Mietin huomaako monikaan, miten paljon niitä on keskustassa määräilemässä meidän tekemisiämme ja liikkumistamme. Tietysti jotkut säännöt täytyy olla, mutta silti ne joskus ärsyttävät.

Installaatiossa liikennemerkkeihin yhdistyvät muun muassa ajankohtaiset uutiset, joulu ja ryyppääminen. Toivon teoksen saavan ohikulkijat miettimään, mikä meitä täällä määrää tai estää tekemästä jotain.”