KAKSI VUOTTA.

Tämä teksti on kirjoitettu K-bingon hyperpentiumilla, jalka puutuneena, elimistö täynnä unohtunutta ruokailua. Terve lukijalle, nyt  on aamu. Saman koneen äärellä tuli naputeltua myös aiempi, joskin huomattavasti harvasanaisempi, yks-vuotisjuhlain sisältö. Nyt on 18. päivä huhtikuuta ja aion kertoa teille tämän nyt.

Kaksi vuotta kestänyttä Bingoamista juhlimme vain yhden illan verran, 13. päivä kuluvaa kuuta. Päiväksi osui lauantai, joten taikauskoisinkin osa kollektiivistä uskaltautui paikan päälle. Sää oli pilvinen ja tuulinen, länsituuli mahdollisesti. Tai itä; en tiedä, mutta se puri nuoli ihoa vaatteiden läpi. Samaan aikaan muualla Suomenmaassa vietettiin Muuramen Maximivoimapunnerruskilpailuja, Kyyjärven ihmismuotinäytöstä sekä Tampereen Hengen ja Tiedon messuja rajatiedon merkeissä. Näistä kovista kilpailijoista huolimatta pieni joukko ihmisiä saapui meidänkin juhliimme, joissa tarjottiin ravintoa, vapaamuotoista dippailua sekä loistokkaita musiikkiesityksiä koko perheelle!

Ilta käynnistyi noin kuuden korvilla bingoväen tunkeillessa sisään nyyttikestikantamuksineen. Seisova pöytä laitettiin koreaksi  riemumielisen pilkkomisen, astiain etsinnän sekä papumössön kypsentämisen säestämänä. Ensimmäiset vieraatkin osuivat paikalla juuri sopivasti pöydän jo notkahdellessa herkullisista elintarvikkeista. Vihannekset ja muut tarvikkeet laitettiin tortillakiekkoihin ja tacokuoriin ja nautittiin suuresti nauraen.

Standing Tablos
Standing Tablos

Illan viihdetarjonnasta vastasivat selkeästi safri duo-vaikutteinen Rytmiryhmä Uh ja Ah sekä gothic-läpsis-jazz-orkesteri Kiva Talo.

Väkijoukon keskelle he asettuivat. Ensimmäiseksi soittivat Uhin sekä Ahin nimeen vannovat, pakanalliset rummuttajat. Heidän esiintymisensä sai yleisön varsin transitiiviseen tilaan eikä kukaan kyseenalaistanut polyrytmiikan voimaa. Ainoa rummun ääntä uhmannut elementti oli silloin-tällöin hampaiden  tuhovoimasta raksahtanut tacokuori tai syliin lörtsähtäneen tortillamössön aiheuttama pienimuotoinen höh-reaktio.  Eräs myöhempien aikojen audioterroristi rankaisi rytmitohtoreiden keskittymistä vislailemalla kammoittavasti kesken kiivaimpien hanskamittelöiden. Rytmi ei järkkynyt, se oli kuin magmaa uhmaava siirtolohkare muinaisen Pompein rinteellä. Soitto kulki kohti loppuaan ja sitten se yhtäkkiä – loppui.

Pulsseja sinkoili kalvoilta naamoille.
Pulsseja sinkoili kalvoilta naamoille.
Hetki hekumassa.
Hetki hekumassa.

Esitys päättyi raikuviin taputteluihin ja vihellyksiin. Pipomies kiitti ja onnitteli salskeaa parivuotiasta nuorukaista. Tunnelma oli –  kuten ylläolevista kuvista voi päätellä – katossa! Mieletöntä: koko yleisö oli yhtä loistavaa performanssia. Mustahupparinen punk-mies poseerasi kuvaajalle hämmentävästi peilin kautta. Ikimuistoinen profiili on tallennettu digitaalimaailmaan.

Pienen tauon jälkeen esiintynyt Kiva Talo-ensemble hortoili Kempeleen laskettelukeskuksen parkkipaikalta unten läpi kohti kirkasta valoa naapurin ikkunassa. Koirat haukkuivat ja silmätkiinnisoittanutrumpali hohti kasvot puhtaana nähden kauniita unia neitseellisistä maisemista. Kosketinsoittaja soitti kosketinsoitinta. Kuulopuheiden perusteella kukaan ei osannut sanoa, kauanko matka kesti. En minäkään tiedä vaikka sen matkaoppaana toiminkin.

Kuvan punaisella tuolilla istui varjo.
Kuvan punaisella tuolilla istui varjo.

Tuokin keikka sitten päättyi kätten taputuksiin. Puheenjohtaja Taija kutsuttiin pitämään puhe, joka oli lämminhenkinen ja koskettava. Kansa aploodeeraasii. Illan virallinen ohjelma oli lävitte käyty ja erittäin onnistunut. Keskittyminen keskittyi ruokaisan pöydän äärelle ja keskusteluun. Koko köörin kasvoista näki että onnistuminen oli tapahtunut. Hyvä!

Spontaanit rumpujamit potkaistiin käyntiin – ihan puun takaa! Täten seurasi iltamien epävirallinen osio – suuri tuntematon.

Kuinka moni voi kertoa kuulleensa mm. Finlandian, Rentun Ruusun sekä monen muun ajattoman teoksen elektronisen versioinnin Oulun yön pimeässä kabinetissa, valkosipulin valossa, heilurin hakatessa toistuvasti särkyvää rytmiään hajonneen-lasin-kellokoneistoon, naurava suu täynnä viiniä, rypäleitä ja suuria suunnitelmia aina uusille huomisille, silkkipainokuilun puhdistamisesta vastaavan harjan suhinassa,  hattu suorassa muun maailman viettäessä kohti persialaisen maton hapsujen alta pilkottavaa muovikuorta ja sen kaiken yllä kerroksia, joissa toimistojen laatikoissa kirjeitä kaikille ja ei-kenellekään, kotiinpäin suuntaavat askelkartat vielä cortexin juuressa vailla toteutumista ja!

Kiitos kaikille. Kulttuuribingo jatkuu. Minä lähden syömään.

Jaakko J | Teksti
Anni S | Kuvat

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s