KAKSI VUOTTA.

Tämä teksti on kirjoitettu K-bingon hyperpentiumilla, jalka puutuneena, elimistö täynnä unohtunutta ruokailua. Terve lukijalle, nyt  on aamu. Saman koneen äärellä tuli naputeltua myös aiempi, joskin huomattavasti harvasanaisempi, yks-vuotisjuhlain sisältö. Nyt on 18. päivä huhtikuuta ja aion kertoa teille tämän nyt.

Kaksi vuotta kestänyttä Bingoamista juhlimme vain yhden illan verran, 13. päivä kuluvaa kuuta. Päiväksi osui lauantai, joten taikauskoisinkin osa kollektiivistä uskaltautui paikan päälle. Sää oli pilvinen ja tuulinen, länsituuli mahdollisesti. Tai itä; en tiedä, mutta se puri nuoli ihoa vaatteiden läpi. Samaan aikaan muualla Suomenmaassa vietettiin Muuramen Maximivoimapunnerruskilpailuja, Kyyjärven ihmismuotinäytöstä sekä Tampereen Hengen ja Tiedon messuja rajatiedon merkeissä. Näistä kovista kilpailijoista huolimatta pieni joukko ihmisiä saapui meidänkin juhliimme, joissa tarjottiin ravintoa, vapaamuotoista dippailua sekä loistokkaita musiikkiesityksiä koko perheelle!

Ilta käynnistyi noin kuuden korvilla bingoväen tunkeillessa sisään nyyttikestikantamuksineen. Seisova pöytä laitettiin koreaksi  riemumielisen pilkkomisen, astiain etsinnän sekä papumössön kypsentämisen säestämänä. Ensimmäiset vieraatkin osuivat paikalla juuri sopivasti pöydän jo notkahdellessa herkullisista elintarvikkeista. Vihannekset ja muut tarvikkeet laitettiin tortillakiekkoihin ja tacokuoriin ja nautittiin suuresti nauraen.

Standing Tablos
Standing Tablos

Illan viihdetarjonnasta vastasivat selkeästi safri duo-vaikutteinen Rytmiryhmä Uh ja Ah sekä gothic-läpsis-jazz-orkesteri Kiva Talo.

Väkijoukon keskelle he asettuivat. Ensimmäiseksi soittivat Uhin sekä Ahin nimeen vannovat, pakanalliset rummuttajat. Heidän esiintymisensä sai yleisön varsin transitiiviseen tilaan eikä kukaan kyseenalaistanut polyrytmiikan voimaa. Ainoa rummun ääntä uhmannut elementti oli silloin-tällöin hampaiden  tuhovoimasta raksahtanut tacokuori tai syliin lörtsähtäneen tortillamössön aiheuttama pienimuotoinen höh-reaktio.  Eräs myöhempien aikojen audioterroristi rankaisi rytmitohtoreiden keskittymistä vislailemalla kammoittavasti kesken kiivaimpien hanskamittelöiden. Rytmi ei järkkynyt, se oli kuin magmaa uhmaava siirtolohkare muinaisen Pompein rinteellä. Soitto kulki kohti loppuaan ja sitten se yhtäkkiä – loppui.

Pulsseja sinkoili kalvoilta naamoille.
Pulsseja sinkoili kalvoilta naamoille.
Hetki hekumassa.
Hetki hekumassa.

Esitys päättyi raikuviin taputteluihin ja vihellyksiin. Pipomies kiitti ja onnitteli salskeaa parivuotiasta nuorukaista. Tunnelma oli –  kuten ylläolevista kuvista voi päätellä – katossa! Mieletöntä: koko yleisö oli yhtä loistavaa performanssia. Mustahupparinen punk-mies poseerasi kuvaajalle hämmentävästi peilin kautta. Ikimuistoinen profiili on tallennettu digitaalimaailmaan.

Pienen tauon jälkeen esiintynyt Kiva Talo-ensemble hortoili Kempeleen laskettelukeskuksen parkkipaikalta unten läpi kohti kirkasta valoa naapurin ikkunassa. Koirat haukkuivat ja silmätkiinnisoittanutrumpali hohti kasvot puhtaana nähden kauniita unia neitseellisistä maisemista. Kosketinsoittaja soitti kosketinsoitinta. Kuulopuheiden perusteella kukaan ei osannut sanoa, kauanko matka kesti. En minäkään tiedä vaikka sen matkaoppaana toiminkin.

Kuvan punaisella tuolilla istui varjo.
Kuvan punaisella tuolilla istui varjo.

Tuokin keikka sitten päättyi kätten taputuksiin. Puheenjohtaja Taija kutsuttiin pitämään puhe, joka oli lämminhenkinen ja koskettava. Kansa aploodeeraasii. Illan virallinen ohjelma oli lävitte käyty ja erittäin onnistunut. Keskittyminen keskittyi ruokaisan pöydän äärelle ja keskusteluun. Koko köörin kasvoista näki että onnistuminen oli tapahtunut. Hyvä!

Spontaanit rumpujamit potkaistiin käyntiin – ihan puun takaa! Täten seurasi iltamien epävirallinen osio – suuri tuntematon.

Kuinka moni voi kertoa kuulleensa mm. Finlandian, Rentun Ruusun sekä monen muun ajattoman teoksen elektronisen versioinnin Oulun yön pimeässä kabinetissa, valkosipulin valossa, heilurin hakatessa toistuvasti särkyvää rytmiään hajonneen-lasin-kellokoneistoon, naurava suu täynnä viiniä, rypäleitä ja suuria suunnitelmia aina uusille huomisille, silkkipainokuilun puhdistamisesta vastaavan harjan suhinassa,  hattu suorassa muun maailman viettäessä kohti persialaisen maton hapsujen alta pilkottavaa muovikuorta ja sen kaiken yllä kerroksia, joissa toimistojen laatikoissa kirjeitä kaikille ja ei-kenellekään, kotiinpäin suuntaavat askelkartat vielä cortexin juuressa vailla toteutumista ja!

Kiitos kaikille. Kulttuuribingo jatkuu. Minä lähden syömään.

Jaakko J | Teksti
Anni S | Kuvat

Dodo miitti – Syötävä Oulu! 11.4.2013 Kulttuuribingolla

Dodon logo 

Dodo ry kokoontui Kulttuuribingolla 11.4.

Dodo ry mukana ravintolapäivässä 18.5. Oulussa. Suunnitelmissa nokkoskeittoa, 
vihersmoothie, sämpylöitä ja villivihannessalaattia - riippuen toki kuinka 
niitä pääsee keräämään.

Dodo mukana myös mahdollisuuksien torilla 25.5. Dodon piste varataan Kaupungin teatterin 
pihalle. Paikalla on kylvöpiste, jossa ihmiset saavat kylvää oman auringonkukan, 
herneen tai maissin ruukkuun ja ottaa kotiin.
Lisäksi Dodon pisteellä voi tutustua yleisimpiin villiyrtteihin - edelleen lumien 
sulamisesta riippuen, tuodaan eläviä kasveja tai tehdään laminoituja kuvia kasveista.
Suunniteltiin Amppeli-iskua heinä-elokuulle. Tarkoituksena ripustaa ruokakasviamppeleita 
pitkin Oulua pariksi viikoksi. Ajatuksena olisi ripustaa ruukkuja sinne tänne 
herättämään huomiota ja ihmetystä... :)

Selvitetään vielä paikkoja missä voisi tehdä itse viljelyä, tavoitellaan paikkoja 
keskustan liepeiltä... Viljely toimet sijoittuvat sitten kesäkuun puolelle.

Suunnitelmissa myös kylvöksiä Kulttuuribingon ikkunalle! Oi kesä tule pian!

http://www.dodo.org/



Anni

YSTÄVYYDELLÄ -PROJEKTI Kulttuuribingolla helmikuussa 2013

kansantahto_22_2_2013

Helmikuussa 2013 rantautui Kulttuuribingon seinälle Raija Kriston ja Eeva-Kaisa Ailuksen Ystävyydellä -projekti. Oululaisen ja Fiskarsilaisen taiteilija ystävysten välinen kirjeenvaihto visuaalisin kierrätysmateriaaleista tehtyjen korttien kautta muistutti meitä facebookin suurkuluttajia perinteisen postikortin ihanuudesta. Täysin kierrätysmateriaaleista tehdyt kortit pääsivät toisintumaan näyttelyssä myös yksi yhteen suurempina tauluina jotka huhkuivat ystävyyttä ja hyvää mieltä.

Kiitos tästä ihanasta näyttelystä, Raija Kriston teoksia nyt myynnissä myös BingoKAUPASSA!

kuvassa Kansantahdon juttu 28.2.2013

-Taija

Taiteilijoiden kuvaus projektista.

”Ystävyydellä” on kahden kaukana toisistaan asuvan taiteilijan vuorovaikutteinen projekti, jonka ensimmäinen julkinen esittäytyminen tapahtui Fiskarsin Kuparipajan Näkökulmia – näyttelyssä kesällä 2007. Osallistuimme näyttelyyn yhdellä tilateoksella, joka koostui n. sadasta postikortin kokoisesta kuvasta, jotka olivat kulkeneet postin kautta taiteilijalta toiselle ilman kirjekuoren suojaa. Vuonna 2011 jatkoimme korttien tekemistä ja myös jatkotyöstimme niiden pohjalta itsenäisiä teoksia. Osallistuimme täydentyneellä kokonaisuudella Villa Havun kesänäyttelyyn Kärsämäellä kesällä 2011. Kesällä 2012 pidimme ensimmäisen itsenäisen Ystävyydellä – näyttelymme Kauppa&Galleria Tallissa Espoossa. Nyt Kulttuuribingossa nähtävä näyttely on projektin toinen itsenäinen näyttely ja se on jälleen uudistunut. Joitakin teoksia on myyty pois ja joitakin ilmestynyt lisää.

 

Aloittaessamme yhteistyöprojektimme vuonna 2006 antauduimme ikään kuin kuviemme vuoropuhelun sivustaseuraajiksi ja sovimme, että annamme kuviemme puhua keskenään aivan kuten ihmiset puhuvat toistensa kanssa. Sovimme, että saamme vapaasti ottaa toisiltamme vaikutteita kuvia tehdessämme, Kuvilla keskustelun myötä teoksiin tuli sellaista huumoria, joka on tavallista ihmisten suullisessa vuorovaikutuksessa, mutta joka on melko harvinaista kuvataiteen parissa. Koko projektimme ja sen yksittäiset teokset ovat itse asiassa kuvia meidän kohta 30 vuota jatkuneesta polveilevasta keskustelustamme ja ystävyydestämme.