Mitä mihinkin sanoisi ja miltä sen sanottuaan tuntuisi?

Tämä yhteisö on liikkunut varovaisen hapuilun ja konkreettisen vaarantunteen risteysten ohitse – matka on eteenpäin; kullankeltaiset siteet silmillä ja ilmassa on odotusta jostain suuresta. Keväällä Teemun kanssa puhuttua; jotain on tapahtumassa, jotain suurta. Mitä se on? En vieläkään (kuukausien jälkeen) osaa sanoa. Onko se koettavissa joskus viikkojen, kuukausien vaiko vaihtuvien dekadien jälkeen? Onko se suuri jo koettu? Tapahtuuko se omassa elämässä, yhteisössä vaiko universaalisti?

Reilu vuosi sitten mietimme, edelleen Teemun kanssa, kuinka saatanan hienoa olisi omistaa keskustan tuntumassa jokin tila, jossa voisi tehdä töitä, järjestää keikkoja, näyttelyitä, tapahtumia… Mieltälaajentava ajatus, kaikinpuolin kaunis utopia. Sitten jotain merkittävää tapahtui. Kuten sanottua, täyttymys. Haistelkaa loput ja huomatkaa, kuinka laajalta laidalta täältä ammutaan; piste tässä ajassa on pilkku häilyvässä kokonaisuudessa.

Yksinkertaista.

JJ

Advertisements